Olipahan päivä! Tähän mennessä selkeästi rankin päivä, mutta olipahan pitkäkin. Turhan pitkä. Nyt alkaa näkyä fillarimatkailun suurpiirteisyys tai suunnistuksen tarkkuus. Olisi pitänyt noudattaa tosi tarkasti nettisuunnitelman reititystä, jotta lisäkilometreiltä olisi välttynyt. Nyt liikakilometrejä suunniteltuun verrattuna kertyi yli 20km. Mutta eipähän siinä mitään, varsin antoisa, vaikkakin pitkä päivä.
Aamulla kävin vielä Bremenin keskustassa katsastamassa mestat ja tuossa vieressä kuvassa Bremenin soittoniekat ja soittoniekka-velomies. Oli mukavan rauhallista ajella sunnuntaiaamun rauhassa kaupungin läpi ja etsiä oikea tie Münsteriin.
Koko ajan oli pieni sateen uhka ja välillä se realisoitui pienenä kuurona, mutta niin pienenä, etten jaksanut kaivaa sadekamppeita esille. Kovempi kuuro sattui onneksi juuri lounastauon kohdalle Barnstorfissa. Olin tilaamassa schnitzeliäni, kun alkoi ropista ja kovaa. Tällä reissulla ei ole ollut oikein onnea sateen kanssa, mutta tänään oli pieni tuurin nokarekin tarjolla. Ajattelin ennen reissua syödä lounaaksi pääasiassa pastaa tai muuta hiilaripitoista, mutta Saksasta onkin yllättävän hankala löytää pastapaikkaa. Täällä rakastetaan schnitzeleitä ja uppopaistettuja perunapalleroita, joita Lidl taitaa myydä Suomessa.
Matkalla pysähdyin mm. Wildeshausenissa jäätelöbaarissa kahvilla ja aivan loistavalla italaistyyppisellä herkulla. Näitä jätskimestoja on lähes joka pikkukaupungissa samoin kuin konditorioita. Retkeilijän piristyksiä, ehdottomasti. Viimeksi Musican kanssa Saksassa syksyllä 2003 kaikki italialaiset olivat talvea karussa tai ainakin kioskit olivat kiinni. Tällä kertaa jäätelön ystävää on onnistanut.
Pohjois-Saksa on todella lättänä, aivan kuin Pohjanmaa Suomessa, peltoja on paljon ja niitä tuulimyllyjä. Ensimmäiset mäet tulivat hieman ennen Osnabrückiä ja sen jälkeen toinen. Sain hiukan esimakua, mitä on tuleva, vaikka nämä olivatkin vain parin sadan metrin töntäreitä. Ylämäkeä riitti kuitenkin useampi kilometri ja sitten puolestaan mukava palauttava lasku. Takana ovat ne kumpuilevat Suomen ja Ruotsin ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäki -seikkailut. Täällä kun tulee mäki/vuori se on iso ja pitkä. Sitten jakuu taas tasainen jurnutus.
Ensimmäinen kuva autobahnasta Bremenissä ja sitten Münsterin lähellä.
Autobahnaa olisi Münsteriin vain 166km, eli puolisen toista tuntia. Pyörällä 194km ja reilut kahdeksan tuntia. Kannattaako pyörämatkailu? Väsynyt mies näyttää tältä ja perille päästyään suihkun sekä ruoan jälkeen vieläpä tyytyväinen päivän rypistykseen.Lopulta pääsin Michin luokse Münsteriin ja sain ruokaa. Kylllä maistui. Michi näytti vielä iltasella kaupunkia ja taas kerran ostin italialaista jätskiä.MMm! Viimeisen kympin tulin kyllä mekoista haipakkaa läpi Münsterin. En tiedä keskarista, mutta kyllä pyörän saa liikkumaan 35-40km/h kamojenkin kanssa ja 8h rasituksen jälkeenkin. Jatkossa ei kyllä näin pitkiä päiviä haluaisi ajella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti