Lepopäivät Bergisch Gladbachissa tulivat tarpeeseen. Bremen-Münster ja Münster-Bergisch Gladbach olivat turhan rankkoja etappeja tämän tyyppisellä matkalla. Toisaalta tajusin, että kun mittarissa oli jo noin 1250km, olen ajanut jo suurinpiirtein 2/3 matkasta! Aikaa on hujahtanut vajaa kaksi viikkoa ja vielä on lähes toinen mokoma edessä. Toisin sanoen tästä eteen päin ehtii nautiskella ja ajella maltillisia päivämatkoja ihan oikeasti sekä viettää vapaapäiviäkin.
Vietin yhden ylimääräisen vapaapäivän ja kävin Kölnissä. Oikein tyypillinen turistivaeltelu, vaikkakin pyörällä, mutta kävin tuomiokirkkoa ihastelemassa, saksalais-roomalaisessa museossa ja vanhassa kaupungissa sekä jäätelöllä italialaisessa jäätelöbaarissa. Oikein mukava päivä ja pyörän mittariinkin tuli noin 45km. Harmillisesti kamerasta loppui juuri akku Kölnissä, joten kuvia en saanut ainuttakaan. Olin suunnitellut lataavani kameran akun seuraavana yönä, mutta se ei kestänytkään pidempään. Harmi kun akun varoitusvalo ei ilmoita aiemmin akun hiipumisesta.
Sain lisäksi varattua lennot. Kotiinpaluu on 1.7.2009 Zürichistä. Matkasuunnitelma sai taas uuden, vaikkakin jo kerran suunnitellun käänteen, kun lento varmistui. Nyt olen Koblenzissa ja tästä jatkan suunnitellusti Moselin laaksoa ja sitten Saarbrückeniin, Strasbourgiin, Freiburgiin ja lopulta Zürichiin. Ihan mukava reitti tästäkin lopulta muodostui, vaikka polvi meinasikin kaataa koko homman. Tällä reissulla en lähde vielä ylittämään Alppeja, mutta onhan tuossa välillä sentään Schwarzwald, jotta pääsee edes vähän vuorien makuun. Ensi kesänä voi sitten lähteä kiipeämään Alppeja, mutta menköön tämä ensimmäinen reissu näin. Loppujen lopuksi ei tuo Tukholma-Zürichkään huonolta kuulosta.
Sitten varsinaiseen etappiin. Jos parilla aiemmalla etapilla on tullut muutamia lisälenkkejä huolettoman suunnistamisen vuoksi, tänään ajattelin suunnistaa mahdollisimman tarkkaan ja suoraan. Tiekartassani ei valitettavasti näy kaikkein pienimpiä, pyöräilylle otollisia, teitä, joten päätin antaa navigaattorille mahdollisuuden todistaa kykynsä. Garmin todella löytää pienimmätkin urat sen voi todeta! Itsepähän suunnistin, mutta kyllä tuli eteen niin hienoja reittejä, ettei ilman navigaattoria olisi löytänyt niitä millään. Pikku oikopolku Siegburgin lähellä näytti lupaavalta pikkutieltä, varsinkin kun risteyksessä oli pyöräilyreitin viitta, mutta tämä ura osoittautui pieneksi metsäautotieksi/ratsastusuraksi. Cyclocrossarille tai maasturille aivan ihanteellista maastoa, mutta maantiepyörälle vähintäänkin haastavaa. Tos
in Rossano osoitti maastoetenemiskykynsä, joten voi maantiepyörälläkin ihan hyvin painella singletrackia! Toinen vastaava oli keskellä maaseutua, jossa pienen kylän jälkeen tie muuttui kiviseksi kärrypoluksi. Matkalla oli kyllä päättyvän tien merkki, mutta uskoin navigaattoria, joka yksiselitteisesti osoitti, että kylästä johtaa ura sopivalle tielle. No se olikin aika hankala pätkä maantiepyörälle, mutta olisi ollut jälleen aivan mahtava maasturilla! Jyrkkä alamäki lehtien liukastamalla pehmeällä mutta kivikkoisella uralla oli ehkä rankin lasku koko reissulla. Vaivalla hankittu potentiaalienergia hukkui jarruttamiseen kun laskeuduin parisen sataa metriä alaspäin hienolta mäeltä joen varteen. Olipahan seikkailu, joka ei olisi ollut mahdollista ilman navigaattoria.Muuten maisemat alkavat olla komean mäkisiä ja ensimmäinen serpentiininousukin tuli eteen. Oikeastaan sellainen serpentiini nousu on mukavampi kuin suora, koska silloin nousun jyrkkyys ei ole niin valtaisa ja sellaista 4-5% nousua jaksaa kyllä kinnata pitkäänkin hyvällä pyörityksellä, mutta jyrkkien 8-12% nousujen kanssa joutuu käyttämään turhan paljon voimaa ja sitten väsyy helposti. Myös iso tavaramäärä tuottaa pientä lisävaatuvuutta nousuihin. Maisemat ovat komeita ja keli oli tänään ihanteellinen pyöräilyyn, oikeastaan ensimmäisen kerran koko reissulla. Puolipilvista n. +20°C, kuivaa ja vieno myötätuuli. Ei voisi keli enää paljon parantua. Kerrankin näin! Kyllä tätä onkin odotettu jo pari viikkoa.
Tänään lopullinen matka oli maltillinen 107km ja aikaa kului 5h, joten nyt jäi paukkuja vielä varastoon. Tällainen päivämatka tuntuu oikein hyvältä, vaikka maasto olisikin mäkistä. Sain majapaikan Couch Surfungin kautta yliopiston tutkija/opettaja-Johanneksen luota ja tämä olikin ensimmäinen CS-kokemus minulle. Aika hassua menne aivan vieraan ihmisen luokse, mutta siinähän sitä tutustuu. Veikeä nörtti tämä Johannes. Rakentaa mm. opiskelijoidensa kanssa pelastusrobottia!
Nyt sitten jokivartta pitkin etelään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti