Pahoittelen, etten ole saanut kuvia liitetyksi blogiin, koska nettiyhteydet ovat olleet viime päivinä sen verran hitaita, että kuvien liittäminen olisi kestänyt ikuisuuksia. Tekstienkin lähettäminen on hitaanlaista. 27.6. No nyt on taas vähän kuvia!
Ensimmäistä kertaa tällä reissulla renkaani oli tyhjentynyt. Ulkokumista ei löytynyt mitään jälkeä tai kiven- tai lasinsirua, jota olisi voinut epäillä. En tiedä olinko pistänyt liikaa painetta edellisenä iltana ja siksi kumi olisi puhjennut vai oliko renkaaseen ujuttaunut sittenkin pieni terävä kivi, joka olisi aiheuttanut rengasrikon. Joka tapauksessa aamu meni renkaan vaihdossa.
Keli oli mitä mainioin, vaikkakin melko tuulinen. Lämpöä noin 25°C ja aurinko porotti täydeltä terältä, eli vissiin sellainen suomalainen kesäsää juuri nyt. Aurinkorasvat tuli todella tarpeeseen. Pienen hetken oli hankaluuksia löytää oikea tie Saarbrückenistä pois, koska Garminin ja kartan tienumerot ja paikkakuntien nimetä eivät oikein täsmänneet. En tiedä mikä siinä oli, mutta kun skaalasi tarpeeksi isoksi alkoi löytyä yhteneviä "maamerkkejä". Schengenin sopimus oli läsnä voimakkaasti rajanylitysmuodollisuuksissa: ajelin vain sillan yli ja kyltissä luki Sarreguamines, siinä se. Ranskaan saapumisen huomasi vain liikennevalojen muuttumisesta, tienviitoista ja autojen rekisterikilvistä. Ihan vahingossa voi joutua vieraalle maalle täällä.
Maasto oli jälleen sopivan haastavaa, eli pitkiä mäkiä riitti. Pisin taisi olla vajaa kymmenen kilometrin pätkä, jossa välillä oli tasaisempi palauttavia osuuksia ja lyhyitä laskuja. Joka tapauksessa noin ihan mojova kiipeilysessio päivän alkuun. Toinen mahdollisuus olisi jälleen ollut seurailla jokivartta, mutta mäkiä ja vuoria olen tänne tullut hakemaan ja kyllä näkymät ovat aina hienot huipulta. Samoin palauttavat kilometrien laskut ovat mukavia. Kun on posotellut 1omin 50-60km/h tuntuu tasaisella kolmenkympin köröttely verraten hitaalta! Vauhtisokeutta.
Tämä reittivalinta todella kannatti. Tapasin nimittäin paikallisen pyöräilyseuran porukkalenkille. Suurin osa vajaasta kymmenestä kuskista oli 50-60v ukkoja ja pari nuorempaa kaveria. Vaikka minä en osaa ranskaa eivätkä nämä saksan ja ranskan sekoitusta puhuvat erityisen vahvaa englantia, tulimme hyvin juttuun keskenämme. Yksi miehistä osasi sen verran englantia, että toimi tulkkina. Parasta kuitenkin oli se, että heti saavutettuaan minut alkoi juttelu ja ottivat minut mukaan junaan. Lisäksi olivat menossa samaan suuntaan kuin minä, vaikkakaan eivät aivan Strasbourgiin asti. Todella mukava yllätys. Vauhtikin oli minulle melko sopiva, joten oli todella nautinnollinen pätkä. Pyöräilykulttuuri on Ranskassa tai ainakin tällä alueella aivan eri tasolla kuin Saksan puolella rajaa saati Suomessa. Tööttäilyä kuulin tosin Ranskassa enemmän, mutta se olikin tapa tervehtiä. Hirmu töötötys ja sitten iloinen käden heilaitus perään ja ehkä vähän kannustushuutoja vielä avoimesta ikkunasta. Jopa poliisit morjestelivat iloisesti. Samoin maantiepyöräilijöiden määrä on aivan eri luokkaa kuin missä aiemmin olen liikkunut, kuten myös kalusto. Täällä ajetaan laadukkailla pyörillä ja niitä on paljon, vaikka kaikki pyöräilijät eivät olisikaan ihan kisakunnossa.
Loppumatkan reilut 30km ajelin itsekseni kanavan viertä. Ehkä hiukan tylsä pätkä, mutta suunnistaminen oli ainakin helppoa. Lopulta saavuin Strasbourgiin CS-isäntäni Christopherin luokse, joka on muuten ensi syksynä muuttmassa Suomeen. Oikein mukava kaveri, loisto heppu. Illalla kävimme pyörittelemässä Strasbourgissa pienen turistikierroksen ja sitten olikin aika mennä lepäämään.
Pidän yhden rokulipäivän Strasbourgissa ennen kuin jatkan takaisin Saksaan ja Schwarzwaldin vuorille. Sääennuste näyttää hiukan uhkaavalta loppureissua ajatellen, mutta toivotaan parasta, että Esteri takapuolineen siirtyisi jonnekin muualle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti