Ensimmäinen pitkä pyörämatka takana, joten on yhteenvedon aika. Matkustaminen pyörällä on todella hieno tapa matkailla. Näkee, kuulee ja haistaa paljon paremmin ja enemmän kuin monilla muilla kulkuneuvoilla matkatessaan. Samoin se on todella käytännöllinen tapa liikkua, koska pyörällä pääsee melkein mihin vain. Se on myös eräänlainen jäänmurtaja, keskustelun herättäjä ja yllättävän sosiaalinen tapa, vaikka matkustinkin itesekseni. Myös Couch Surfing toimii pyörämatkailun parina mitä parhaimmin. Kun on polkenut päivän itsekseen (vaikka onkin saattanut tavata päivän aikana hauskoja ihmisiä), tulee sosiaaliset tarpeet tyydytetyksi CS:n kautta, kun on joku jonka luo on menossa ja on tietty pakko tutustua.
Maantiede on jokseenkin kouriin tuntuvaa, kun maaston muotojen ja maastoesteiden muutokset todella tuntuvat jaloissa. Oli tasaista, mäkistä maastoa, sitten tuli isompia mäkiä ja lopulta vuoria sekä järvien, meren lahtien kiertämistä ja jokien ylittämistä. Myös infrastruktuurin erilaisuus ja aluesuunnittelun sekä yhdyskuntarakenteen muutokset tulivat selkeästi esiin. Harvaan asuttu Pohjola, pohjois-Saksan maaseudun pikkukylät, ruuhkainen ja täyteen tuupattu Ruhr, suuret jokilaaksot ja vuoriston pikkukylät. Vaikka Ruotsi oli harvaan asuttu, oli asutus silti keskittynyt pienimmissäkin kylissä kirkon ympärille. Ei ollut sellaista suomalaista ilmiötä, jossa pelkkä kyltti kertoo kyläkeskukseen saapumisesta ja sitten on tienhaaroja sinne tänne. Pohjois-Saksassa puolestaan pikkukyliä oli muutaman kilometrin välein ja ne oli hyvin tiiviisti rakennettu, sitten välissä oli aina peltoja. Etelämpänä asutus oli keskittynyt jokilaaksoihin.
Pyöräilyn kannalta ei täysin ihanteellisia Hollannin tai Tanskan tarjoamia olosuhteita tullut eteen, mutta pohjois-Saksassa oli asiat hoidettu kohtuu hyvin. Pyörätiet olivat pääasisassa hyvä pintaisia ja ne seurasivat tietä varsin uskollisesti, mikä helpotti suunnistamista ja oli reitityksen kannalta mielekästä. Niitä pitkin siis oikeasti pystyi polkemaan kaupunkienkin välillä, ei vain lähiöstä keskustaan. Toisaalta aina kylään saavuttaessa oli parempi hypätä ajoradalle, koska "kevyen liikenteen väylä" muuttui kapeaksi ja risteykset olivat aina hiukan hankalasti rakennettu sekä nopeusrajoitus autoilla oli 30km/h, mutta muuten kannatti kyllä käyttää näitä väyliä. Mitä etelämmäs menin sitä surkeammaksi pyörätiet muuttuivat. Mielikuva Saksan teistä on, että ne ovat hyvä kuntoisia ja hyvä pintaisia. Eivät muuten ole kaikkialla! Rheinland-Pfalzin ja Saarlandin tiet olivat surkeassa kunnossa, pyöräteistä puhumattakaan. Varmaankin pääväylät ja autobahnat on hyvin hoidettu, mutta pienet seututiet saavuttivat suomalaisen tienpidon tason kirkkaasti.
Pyöräilykulttuuri on aivan toisella tasolla Suomen takapajulaan verrattuna. Täällä pyöräilijöitä on paljon ja autoilijat ovat tottuneet niihin, mikä näkyy mm. siinä että tilaa annetaan ja jos ohi ei heti pääse odotetaan rauhassa sopivaa kohtaa ohitukselle. Varsinkin kaupungeissa on hyvä pyöräillä, koska nopeusrajoitus on usein 30km/h, vaikka ihmiset eivät sitä täysin säntillisesti noudatakaan. Monin paikoin on hyvin toimivat pyöräkaistat, vaikka joissakin kaupungeissa ne loppuvat välillä yllättäen, mutta kyllä ne silti suomalaisia kevyen liikenteen väyliä paremmin toimivat. Kysymys on tottumisesta. Täällä pyöräily, niin kilpa- kuin arkipyörälilykin on niin yleistä, että autoilijat ovat tottuneet pyöräilijöihin yhtä luonnollisena osana liikennettä kuin autotkin. Umpimielisille suomalaisille tekisi hyvää käydä totuttelemassa Keski-Euroopan liikennekulttuuria ruuhkineen, kaupunkien pikkukujineen, pyöräilijöineen, traktoreineen, liikennemäärineen. Oli jotenkin huvittavaa lukea uutisista juhannuksen menoliikenteestä. Jos Suomessa on ruuhka muutamana päivänä muutaman tunnin vuodesta parilla pääväylällä etelä-Suomessa, täällä se on lähes päivittäistä, eikä millään lailla uutisoinnin arvoista. Toisaalta jos Englannissa sataa lunta, joka tuottaa totaalisen liikennekaaoksen, se on uutinen, vaikka se meillä on täysin jokapäiväistä talvisaikaan. Ranskassa pyöräilykulttuuri ainakin Elsassin ja Lothringenin alueella oli voimissaan. Autoilijat tosiaan tööttäilivät, ei siis mielenosoitukseksi kuten Suomessa, vaan moikatakseen tuttuja. Suomessa pyöräilijöitä vihataan tai ainakin karsastetaan, täällä ihaillaan ja arvostetaan. Huikea ero!
Fyysisesti matka oli jotain sellaista kuin odotinkin. Vauhdin ja matkan taju oli jokseenkin sitä mitä olin ennalta arvioinutkin. Keskimääräinen päivämatka jäi hiukan suunniteltua lyhyemmäksi paljolti sen takia, että varasin paluulennon Zürichistä kotiin enkä Milanosta. Matkavauhti muodostui yllättävän vakioksi, vaikka maaston, tuulen ja sään takia vaihtelua olikin. Keskimäärin 22,6 km/h on ihan mukava etenemisnopeus retkipyöräilyyn. Ehkä vähän hiljempaakin voisi ajaa, niin ehtisi katsella ja haistella vielä enemmän. Ruotsin Småland oli yllättävän mäkistä, mutta sellaista suomalaisittain tyypillistä kumpuilevaa, eli mäet eivät olleet kovin pitkiä, vaikka saattoivat olla melko jyrkkiä. Itse asiassa jyrkin mäki koko matkalla oli juuri Ruotsissa 18%. Se oli onneksi lyhyt, mutta nopeus tippui kävelyvauhtiin siinä kohdin. Myös rytmitys ajo- ja lepopäivien suhteen oli melko hyvin mitoitettu, ja lepopäivien aikana ehti palautua yleisesti ottaen hyvin. Matkallisesti viimeiseen kolmannekseen aikaa oli ruhtinaallisesti, mikä tarkoitti suunniteltua enemmän lepopäiviä. Eipä haitannut yhtään, koska maasto muuttui huomattavan raskaaksi. Vuorten kiipeäminen oli paljon raskaam
Kaiken kaikkiaan loistava reissu. Parasta olivat italialainen jäätelö, jota oli tarjolla paljon, vuoret varsinkin laskuineen mutta myös nousut tarjosivat haastetta ja vanhat kaupungit pienine kujineen. Tuskin jäi viimeiseksi reissuksi. Lisäksi tämä on hyvää peruskestävyysharjoittelua, koska tulee ajettua yleensä maltillisella nopeudella todella pitkiä päivämatkoja. Tuskin jaksaisi kotona motivoitua polkemaan tätä määrää PK:ta, mutta matkailu antaa hyvän syyn lähteä joka päivä lenkille. Tosin kyllä kuukauden kampien pyörittäminen tuntuu kintereissä, joten taidan pitää viikon paussin pyöräilystä, jahka pääsen kotiin.
Matka numeroiden mukaan:
Päiviä: 24, joista 16 ajoa 8 lepoa (5 + 2, 4 + 3, 3 + 1, 2 + 1, 2 + 1)
Etäisyys: 2015km (sisältaen Kölnin koukun), eli keskimäärin noin 125km/pv
Ajoaika: yhteensä noin 90h, keskimäärin ajoa 5h35min/pv
Keskinopeus: 22,6 km/h (hitain 20km/h, nopein 25km/h)
Nousumetrit: 14240m, keskimäärin hiukan vajaa 900/pv (Garminin mukaan)
Laskumetrit: 13764m, keskimäärin 860m/pv (Garminin mukaan)
Energiankulutus: 63638 Kcal, keskimäärin noin 4000 Kcal/pv (Garminin mukaan)