Aamulla polvi tuntui hiukan aralta ja kipua oli, mutta ei mitenkään hurjasti. Päätin lähteä yrittämään. Oli muuten Ruotsin kansallispäivä ja apteekki, josta kävin ostamassa lisää särkylääkettä, aukesikin vasta puolilta päivin. Heja Sverige!
Matkalla Norrköpingiin tapasin tukholmalaisen Jimmyn, joka oli matkalla Tukholmasta Linköpingin lähistölle ja sieltä ensi viikonloppuna järjestettävään Ruotsin suurimpaan pyöräilytapahtumaan Vätternrundaniin Motalaan. Ajettiin siinä sitten vuorovedoin Norrköpingiin asti. Mieliala nousi huimasti kun huomasin, ettei polvi kipeytynyt sietämättömästi. Myös matka sujui rattoisasti ja kevyesti hyvässä seurassa. Vastatuulta oli jonkin verran, mutta peesihyötu oli kiistaton.
Norrköpingissä tankkaus ja yksin kohti Linköpingiä, kun polvi ei tolkuttomasti kipeytynyt lisää. Jälleen kerran oli hankala löytää kaupungin läpi oikealle tielle, mutta lopulta navigaattorin avulla löysin reitin, vaikkakin se oli varsinainen jokerivaihtoehto. Navigaattori näytti, että kyllä tässä ura menee, mutta silmät sanoo että siinä on polku, joka päättyy valtavaan siirtomaa vuoreen. Tulipahan maastopyöräiltyäkin maantsikalla. Lyhyen pyöränkantoetapin jälkeen ja hiekkatieosuuden jälkeen oikea tiekin löytyi. Ruotsissa on paljon vanhoja valtateitä, joissa on moottoriteiden valmistuttua hyvin vähän liikennettä, mutta ne menevät kohtuullisen suoraa reittiä. Siis ihanteellisia pyörämatkailun kannalta. Tällaista pitkin pääsin Linköpingiin asti. Polvi kesti särkylääkkeillä ihan hyvin, enkä kastunut. Tänään oli toivoa herättävä päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti