Joskus voi asiat millistä kiinni! Käänsin illalla klossia millinverran ja tänään ei vanhan kivun ja tulehduksen päälle polvi enää ärtynyt lisää. Pienestä kiinni tämä pyöräily. Polven kipeytyminen johtuu varmastikin vanhasta vaivasta, kun kaaduin armeijassa leirillä polveni kiveen. Joku pieni luun siru tai muu vaurio aina joskus ilmoittelee kolhusta rasituksessa. Ei se tosin ole aiemmin pyöräilystä näin pahasti ärtynyt.
Smålannin maisemat olivat suomalaisittain kuin Savo-Karjalasta, eli metsää ja mäkiä piisasi. Mäet tosin olivat kertaluokkaa tuhdinpia, mutta eivät nyt mitään vuoria kuitenkaan. Jyrkimmät nousut olivat kuitenkin noin 12% luokkaa. Hienoja järviä, maalaismaisemia ja muutenkin näköaloja oli paljon matkan varrella.
Suunnitelmani oli majoittua Eksjön pienessä varuskuntakaupungissa, mutta hostellit joissa oli suunnitellut yöpyväni olivatkin jo kiinni. Toinen näistä oli tehty vanhoihin kasarmirakennuksiin, joissa toimi myös taidekoulu, musiikkiopisto ja lukio. Ulkona kuulin jostain big band musiikkia, jonka selvitin tulevan vintin ikkunasta. Oven väliin oli jätetty puupalikka, joten uteliaana menin sisälle ja kipusin ylös kuuntelemaan. Siellä paikallinen big band harjoitteli keskiviikon keikkaa varten. Kuuntelin siinä tunnin verran treenejä ja täytyy sanoa, että tasokasta oli kyllä. Tämä spontaani konsertti poiki myös erittäin yllättävän yösijan, nimittäin yksi bändin trumpetisteista saksalainen musiikinopettaja Marian pyysi minut kotiinsa yöksi. Hänkin oli innostunut pyörämatkailija oli vaimonsa kanssa pyöräillyt Saksasta Etelä-Ruotsin halki kotiinsa Pauliströmiin, joka on Eksjön kaakkoispuolella.
En olisi koskaan uskonut päätyväni näin spontaanisti Ruotsissa asuvan saksalaisen trumpetisti-musamaikan luokse yöksi. Sain aivan loistavia ideoita reittien suunnitteluun ja Marianilla oli mainioita karttoja ja oppaita. Marian ja vaimonsa olivat todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia.
Mahtava oli myös huomata, miten hyvin ruotsin kieleni on vahvistunut täällä ollessa. Olen käytännössä kaikkialla puhunut ruotsia. Yllättävää, sillä en todellakaan muista parsiipin perfektiä, enkä kaikkien viiden deklinaation taivutusmuotoja, mutta silti olen pystynyt rajatusta sanavarastostani huolimatta saamaan yösijan, ravintolasta ruokaa ja keskustellut koulutuspolitiikasta ja saksalaisen, ruotsalaisen ja suomalaisen koulujärjestelmän eroista samoin kuin musiikista vaikka mitä ja tietysti pyöräilystä. Mukavaa että vuosia sammaloituneella lukioruotsillakin pärjää oikein kivasti. Lounaspaikassa Kisassa paikallinen täti oikein päivitteli, miten hyvää ruotsia puhuinkaan. Enpä kuullut kieltenopettajiltani juuri koskaan tätä, vaikka lämmöllä Paulaa ja Pirkkoa muistankin.
Aivan mahtava päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti