16. Etappi 28.6.2009 Oberried-Rothrist 103km 4h10min

Reissu heitetty! Määränpää Sveitsissä saavutettu ja lento odottaa keskiviikkona. Ennen yhteenvetoa kuitenkin viimeisen etapin tunnelmia.

Päätin ajella jo sunnuntaina suoraan Sveitsiin, koska sääennuste oli luvannut maanantaille ukkoskuuroja. Mukavuussyistä sunnuntaipyöräily passasi paremmin lomafiiliksiin. Päivä oli pääsosin aurinkoinen ja todella kuuma, suorastaan helteinen. Veikkaan että 30°C:n raja meni päivällä hyvinkin rikki, koska vielä illallakin mittari näytti 25°C. Vuorilla sää voi olla todella arvaamatonta, mikä realisoitui rankkana kuurona. Tällä kertaa kastuminen ei haitannut niin paljon, koska kesähelle kuivasi sen minkä kastelikin. Ei siis tullut kylmä, toisin kuin esim. Ruotsissa.

Päivä alkoi kivalla vajaan kymmenen kilometrin vauhdikkaalla laskulla. Oli hienoa posottaa reilua viittäkymppiä kilometri tolkulla tekemättä juuri mitään. Tämä on todella se vuorien hyvä. Pääsin laaksoon, josta piti taas lähteä kipuamaan seuraavan huipun yli. Nyt ei ollut onneksi kuin noin 600m noustavaa, joten rohkeasti nousua päin. Vaikka olinkin päässyt lepäämään päivän ja jalat tuntuivat kohtuullisen tuoreilta, kyllä tämä vuorten kipuaminen on silti myrkkyä tällaisen tavaramäärän kanssa ainakin tällä kunnolla. Kuinka rapakunnossa sitä onkaan, kun ei tämän paremmin jaksa nousta näitä mäkiä? Kysynpä vaan!!! Tänään nousuprosentit pysyivät maltillisina 5-7% huitteilla, joten niitä pystyi kinnaamaan ihan kohtuudella, mutta silti oli välillä pakko pysähtyä lepäämään. Ei ole näköjään kuntoa kinnata 10km nousua kerralla. Täytyy siis treenata vielä lisää. Raskaan nousun voittaminen tuottaa luonnolisesti sellaisen helpottuneen hyvän olon tunteen ja maisemat palkitsevat kipuajan, joten kyllä tästä nauttii tuskasta huolimatta ja ehkä juuri siksi.

Toissapäivän etappi vuorelle, ja siis kilometrin nettonousu, oli siinä mielessä peliveto, että nyt oli tiedossa periaatteessa laskuvoittoinen päivä, vaikka noita rankkoja nousuja jouduinkin kiipeämään. Maisemat todella hellitvät verkkokalvoja ja kun kelikin oli mitä mainioin ei asiat olisi voineet olla juuri paremmin. Tosin motoristit ajoivat välillä niin päättömän kovaa vuoristoteitä, että piti olla koko ajan hiukan varuillaan, jos joku huimapää painelee polvimaassa päin. Moottoripyöriä oli muuten liikkeellä aivan valtavasti, enemmän kuin autoja! Paljon tietysti saksalaisia, mutta myös hollantilaisia. Mihin tahansa maailmassa matkustaa, aina törmää hollantilaisiin, niin myös täällä tai oikeastaan koko matkani ajan olen nähnyt hollantilaisia karavaanareita sekä motoristeja ja paljon. Tietysti kaunis sunnuntaipäivä houkuttelee tämän tyyppisiin harrastuksiin, joten ymmärrän täysin motoristien innon ajaa mutkittelevia vuoristoserpentiinejä antaumuksella.

Tapasin matkalla saksalais-sveitsiläisen nuoren pariskunnan Niklaksen ja Carmenin, jotka olivat pyörälenkillä Sveitsin Frickistä käymässä Schwarzwaldissa. Niklas oli ollut Suomessa vaihdossa Helsingissä Viikissä, joten Suomi-kokemuksia oli helppo jakaa. Meillä oli sama matka, joten poljimme Sveitsin puolelle porukassa. Saksan puolella Bad Säckingenissä pysähdyimme jäätelölle ja sitten sillan yli Sveitsiin. Yhtenäinen Eurooppa on todella ainakin rajanylitysten osalta todellisuutta. Jälleen kerran eron huomasi liikennemerkeistä, kylteistä, autojen rekisterikilvistä ja tällä kertaa hintojen muuttumisesta frangeiksi. Frickiin päästyämme Niklas ja Carmen kutsuivat minut lounaalle (tai paremminkin päivälliselle kellonaikaa ajatellen) luokseen. Kokkailtiin siinä pastaa yhdessä ja juteltiin Suomi- ja Sveitsi-juttuja Niklaksen kanssa.

Frickistä alkoi viimeinen kaksi tuntia tätä reissua suuntana Rothrist, seuraava majapaikkani. Maha oli täynnä ja fiilis korkealla. Tosin vielä oli täytyi kivuta yksi 600m mäki ennen kuin pääsin laskettelemaan jokilaaksoon, josta Rothristiin saakka olisi melkein tasaista. Kyllä täytyy sanoa, että tämä viimeinen mäki otti koville kun hapot iskivät reisiin turhan nopeasti ja taas tuli mieleen, miten ihmeessä mäkimiehet kelaavat näitä aivan hirmu vauhdilla ylös ilman jalkojen jäykistymistä. Olisi tosiaan mukava päästä kokeilemaan näitä mäkiä ilman ylimääräisä kamoja ja ilman että tarvitsee miettiä että seuraavana päivänäkin pitäisi jaksaa polkea toista sataa kilometriä, vaan voisi painaa vuoren ylös huoletta hampaat irvessä. Saa nähdä, miltä Suomen nyppylät tuntuvat tämän jälkeen. Veikkaan, että Ronsun taipaleen nousut tuntuvat kyllä edelleenkin tuskaisilta, mutta se tuska on niin kovin lyhyt aikainen näihin pahimmillaan toista tuntia kestäviin koitoksiin.

Viimeisen nousun jälkeen oli hienoa laskea viimeiseen jokilaaksoon Aarauhun, josta oli alkoi viimeinen tunti Rothristiin (pikkukaupunki Zürichin ja Bernin välissä, noin 60km molemmista) perhe Berberarit luo. Viimeinen kymppi meni tempoajona reilua kolmeakymppiä sykkeistä ja hapoista välittämättä. Sitten tietysti myös viimeinen virhe, eli päätin valita oikotien selkeän reitin sijaan. VIRHE! Matka oli ehkä hiukan lyhyempi, mutta kun se nousi taas rinnettä ylös asuinalueelle ja sokkeloiseille pikkukaduille. Kyllä sieltä lopulta pääsi oikealle tielle, mutta tuskin yhtään nopeammin vaikka jonkin kilometrin ehkä säästikin. Väsyneenä ei ikinä kannata ruveta suunnittelemaan mitään oikoteitä ja varsinkaan täällä päin. Kyllä ne tiet on jouduttu suunnittelemaan ihan oikeasti maaston ehdoilla, ja vuoria ja jokia on kyllä kunnioitettava. Eli pääväylien käyttö on suositeltavaa. Perille kuitenkin löysin.

Lopulta perillä! 24 päivän ja 16 ajopäivän matka oli päätepisteessään. Helpottunut onnistumisen tunne valtasi mielen ja väsymyskin sai vihdoin luvan puskea pintaan, kun ei enää tarvitse lähteä polkemaan yhtään etappia. Toisaalta mietin, että vajaa viikko lisää ja Milano olisi todellisuutta. Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut oikeasti ihan realistinen, jos en olisi varannut lentoja Zürichistä ja polkenut muutamana päivänä hiukan pitempiä etappeja. Mutta hyvä näinkin. Jäipähän ensi kesäksikin jotain haastetta, ja ei heti ekalla reissulla tarvitse kaikkea kokea. Nyt lepoa ja pyörän pakkaamista ennen kotiin paluuta. Terveiset helteisestä Sveitsistä.