Varmasti selkeään suunnistamiseen vaikuttaa muuten se, että täällä on kyliä kylien perään. Lähes autobahnojen betoniseinien ja oikealle osoittavien Ausfartien veroinen toistuvuus oli myös maaseututiellä: Peltoja, joiden keskellä tuulimylly rypäs, punatiilistä rakennettuista jyrkkäkattoisista taloista muodostunut kylä, jonka keskellä kirkko -tyyppyninen näky kertautui todella monta kertaa tämän päivän puolentoista sadan kilometrin rypistyksen aikana.
Keli oli aurinkoinen ja hyvin tuulinen, mutta ei kovin lämmin. Tuuli oli aika lailla suoraan lännestä, eli matkasuuntaani nähden välillä vastainen, välillä sivusta. Josku tuuli kääntyi jopa hiukan myötäiseksi, mitä en pannut pahakseni ollenkaan. Kyllä muuten huomaa sen kun tuuli kääntyi, pyörä alkoi kulkea kuin itsestään verrattuna siihen, kun vastatuuleen oli nyhrännyt. pohjois-Saksa on todella lättänä, ei ollut siis paljon mäkiä, mutta vastatuuli toimi kivana ylämäkisimulaattorina.
Hampuri oli helpommin läpiajettava suurkaupunki kuin oletin, mutta kyllä siellä silti tuhraantui tovi jos toinenkin. Ongelmaksi muodostui Elben ylittäminen, joka lpulta hoitui miellyttävästi jokilaivalla. Mukava kruisailu keskelle ajopäivää joella. Sillat ja tunnelit eivät
oikein sattuneet reitilleni ja nekin, jotka sattuivat, olivat vain autoille. Hampurissa sain pyörääni uuden eturenkaan pahoin kuluneen vanhan tilalle ja täydensin myös eväsvarastoani. Törmäsin lisäksi mielenkiintoiseen konseptiin nimittäin kahvilan ja pyöräliikkeen sekoitukseen, mikä miellytti allekirjoittaneen mieltä mukavasti. Ei vaan taida olla peukkuasemaketjun kanssa yhtä kannattva ainakaan Suomessa tällainen konsepti. Siinä oli siis kaksi kaverusta, joista toinen oli pyörämekaanikko ja toinen kahvilanpitäjä. En tiedä, miten se kannattaa, mutta laatukamaa oli ainakin pyörätarvikehyllyssä ja pari Cervélon runkoakin.Matka Bremeniin oli pitkä, mutta eteni vääjäämättä. Samanlaisia kyliä peltojen välissä. Kyllä muuten huomaa, että asukastiheys ei ole enää pohjoismaisissa lukemissa. Kyliä on vähän väliä. Pieni suunnistuskämmikin sattui hyvistä opasteista huolimatta, mutta en voinut huomata Fritzin asentamaa hienoa kylttyä puun lehvästön takaa! Joka tapauksessa matka sujui vastatuulta selättäessä ja yöpaikkaa jännätessä. Yritin ensimmäistä kertaa CouchSurfing kautta hommata yösijaa, mutta tarjoaja toisensa jälkeen joitui valitettavasti kieltäytymään. Ajattelin, että kyllähän Bremenin kokoisessa kaupungista nyt aina hotelli löytyy. Mutta mutta. Eipä ollutkaan niin simppeli homma. Ensimmäisessä ilmoitti respatäti, että täyttä on, mutta ystävällisesti antoi muutaman hotellin ja hostellin osoitteet ja jopa soitti ja kysyi oliko tilaa. Lopulta sain viimeisen huoneen City Hotellista. Hyvä mäihä kävi. Eipä olisi voinut uskoa, että tähän aikaan vuodesta voi olla ruuhkaa hotelleissa.
Illalla kävin kiertelemässä kaupungilla ja syömässä hienossa kahvilassa. Siellä kuulin tuttua kieltä, eli suomea! Lahden Ammattikorkeakoulun sakkia oli kevätmatkalla. Höpistiin siinä sitä sun tätä. Olivat kovasti kiinnostuneita reissustani niin kuin yllättävän moni ihminen. Ainakin tällainen matkailutapa auttaa keskustelun alkuun varsin herkästi. Oli mukava höpötellä suomalaisten kanssa kuorolaulusta, musiikista ja oppilaitosorganisaation problematiikasta. Huomenna taas raskas rypistys Münsteriin, jossa onneksi pääsen Michin luokse. Kiitos vaan Tanjalle avusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti