Pari päivää Lundissa olivat aivan loistavia Ari ja Eve pitivät todella miestä oivallisesti vieraana. Jäin kiitollisuuden velkaa ja paljon! Lund on kaunis yliopistokaupunki, jonka pienet kujat ja vanhat talot kyllä viehättävät. Tunnelma on muutenkin turvallinen ja leppoisa, sellainen Skånelainen. Tällaista kai ruotsalaisessa kansan kodissa todella on. Käytiin Arin kanssa myös Malmössä, mutta ei se kyllä Lundille vetänyt vertoja. Tänne voisi jopa harkita muuttavansa! Pendelöinti muuten hoituu Lundin ja Malmön/Kööpenhaminan välillä todella mallikelpoisesti. Niin bussit kuin junatkin ovat hyvin siistejä ja uusia sekä kulkevat nopeasti ja sujuvasti. Isot pyöräparkit on rakennettu asemien lähettetyville, mikä helpottaa asemalle kulkemista. Omalla autolla ei kannata todellakaan lähteä jonottamaan moottoritien ruuhkiin. Tästä voi ottaa mallia Suomeenkin.
Se piti vielä mainita ruotsalaisesta liikennekulttuurista, että on täkäläiset ovat kehitelleet mitä kummalisimpia liikenne-esteitä: on shikaaneja, jotka innostavat kokeilemaan vauhdilla auton ohjauksen nopeutta, suomestakin tuttuja mutta paljon kapenevia ohituskaistoja ja kaiken huippuna taajamiin tultaessa kaksi kaistaa kaventuu yhden kaistan suppiloksi välillä! Kai näillä saadaan vauhteja alemmas, mutta kyllä tuntui varsinkin kavennus idioottimaiselta. Toinen juttu on näiden hauskat parittomat nopeusrajoitukset, joista harmikseen ruotsalaiset ovat luopumassa tästä vuodesta alkaen. Vaikka täällä ajetaan rauhallisesti, turvaväli tuntuu olevan täysin vieras käsite. Normaali näky on sellainen perse perseessä kulkeva 70km/h -juna. Ihme ettei peräänajojot ole yleisempiä.
Sateisena aamuna Ari lähti onneksi heittämään minut Trelleborgiin, josta Nils Holgersson niminen laiva kuljetti Travemündeen. Sade oli sellaista sumutuspullosta lähtevää pientä merellistä tihkua, joka kuitenkin kasteli kunnolla. Laivamatka sujui leppoisasti torkkuen ja syöden, eipä siinä sen kummalisempaa. NH oli Travemündessä vasta 18.30, joten mitään kovinkaan pitkää pyöräilytaivalta ei voinut harkitakaan. Toisaalta olihan matka edennytkin moottorivoimin sujatkaasti satoja kilometrejä. Päätin kuitenkin varata hotellin Lübeckin ja Hampurin puolivälistä Bad Oldesloesta, jonne oli noin 45km. Sinne sitten eikun polkemaan, jahka pääsin laivasta rekkojen rinnalta.
Saksassa oli onneksi kuivaa, vaikkakin tuulista. Ajattelin ennen reissuun lähtöä, että vastatuuli olisi se pahin vih

ollinen, mutta tämän päivän vastatuulipätkän perusteella kyllä jäätävä vesisade vie inhottavuudessa voiton. Kokomatka puhalsi vajaan 10m/s vastatuuli, mutta ilta oli kauniin aurinkoinen ja matkan teko läpi pelto- ja tuulimyllymaisemien sujui miellyttävästi. Ruotsin kylmyyden ja sateen jälkeen pyörämatkailusta alkoi jopa nauttia. Lopulta hotelli löytyi helposti ja respan mies oli kovasti kiinnostunut matkastani ja auliisti jakoikin reittivinkkejä seuraaville päiville.
Täällä Saksassa liikennesuunnittelu on selkeästi paremmalla tolalla kuin pohjolassa. Pyörätiet, vaikka ovatkin kapeita ja välillä varsin huonokuntoisia, kulkevat aivan tienvier

essä eivät jossain pusikossa niin kuin monesti Suomessa. Samoin opasteet ovat mallikelpoisesti suunniteltu. Ei tullut missään vaiheessa sellaista vaihetta, että mihinkäs nyt pitäis menne? Ainoa poikkeus oli Lübeckin lähellä, jossa pyörätie päättyi bussipysäkille ja tie jatkui moottoriliikennetienä joen yli. Mitenkäs tästä olisi pitänyt jatkaa? Lukiolaispoika Johannes onneksi sivisti fillarimatkailijaa. Joen yli pääsee erikseen fillaroitsijoita kuljettavalla bussilla! Siis vai mitä? Kyllä bussi kuljetus joen yli. Sitten jatkoin Johanneksen kanssa Lübeckiin asti ja siitä Bad Oldesloen omillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti