Reittivalinta osui jälleen joen seurailun sijaan suorimpaan reittiin, mikä näkyi matkassa mutta tuotti myös matkan tähän menenssä kovimmat nousumetrit. Tuuli tosin oli puolellani ja sää muutenkin, mutta kohtuullisen rankka pätkä tämän päiväinenkin. Tulipahan heti aluksi kivuttua 500m hiukan vajaan kymmenen kilometrin nousun aikana. Schwarzwaldissa odottaa tuplaten tämä, joten tänään oli hyvä testietappi vuoria ajatellen. Rohkaisevaa oli, että kyllä mäet polkemalla vaan nousee. Vauhti ei päätä huimaa, vaikka pumppu hakkaakin, mutta ei nämä vuoret ylitsepääsemättömiä ole. Ehkä Freiburgista lähtevä 20km nousu voi tuntua raskaalta, mutta kyllä minä lähden sen haastamaan perjantaina tai lauantaina.
Molemmat isäntäni Trierissä varoittivat paikallisesta ajokulttuurista, mikä oli täysin aiheellista. Tiet ovat kohtuullisen kapeita, hyvin mutkaisia ja mäkisiä, mutta niillä ajetaan aivan tolkuttoman kovaa. Välillä kuuli mutkissa autonrenkaiden vinkumista, kun Güntherit paineli ohi ja yksikin rekkakuski luki sanomalehteä kaupungin ohi ajaessaan. Onneksi ei sattunut mitään, vaikka koko ajan olin aika varuillani.
Kaksi asiaa ärsyttää Saksassa todella paljon lasinsirut välillä oudosti katoavilla ja taas alkavilla pyöräteillä ja liikennevalojen punaiset aallot. Vaikka täällä on palautuspullojärjestelmä ja myös lasipullot ovat pantillisia, lasimurskaa on ollut aivan koko ajan. Sydän syrjällään saa toivoa renkaiden kestävän tämän rääkin. Mikä näitä sakuja vaivaa? Liikennemäärät taitavat olla sen verran suuria, että liikennevalosuunnittelijalle vihreän aallon luominen on mahdottomuus tai muuten sivukaduilta tulevat eivät ikinä pääsisi liikennevirtaan. Kuitenkin se ärsyttää, kun kerää neljät perättäiset punaiset valot. Ja siis myös autot keräsivät ne, koska menimme koko sakki samaa vauhtia.
Lopulta pääsin Saarbrückeniin ja kun CS-hostini ei ollut vastannut viesteihini, päätin etsiä Jugendherbergen. Siinä ystävällisestä saksalaispyöräilijäkäppänästä oli korvaamaton apu. Pyyteettä mies opasti minut perille kysyen välillä tietä ohikulkijalta. Siinä sitten höpöttelimme saksan ja englannin sekamelskaa, koska minun saksani oli lähes yhtä huono kuin miehen englanti. Juttua saatiin aikaiseksi kuitenkin.
Seuraavaksi Ranskaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti